Silloin kiepsahtaa jostain sopesta Tschischik hänen eteensä.
"On tuo Orlowin akka aika lammas!" kuiskaa hän Lewtschenkolle, viekkaasti viitaten Matrjonaa kohti.
"Minä selitän sinulle kyllä sen asian", vastaa vähävenäläinen nauraen partaansa. Hän pitää iloisesta Tschischikistä ja kuuntelee kernaasti tämän juttuja, tämä kun tuntee kaikki talon salaisuudet.
"Ei sen kimppuun pääse niin marssien", jatkaa Tschischik. "Maschinka, se maalari yritti, mutta sai selkäänsä. Itse minä kuulin eikä ollutkaan se leikkiä, päin naamaa vaan sai."
Hän on puoliksi täysikasvuinen, puoliksi lapsi, kahdentoista ijässä, vilkas ja tunteellinen, ja kuten sieni imee kosteutta, niin imee hänkin itseensä kaikkea ympäröivää elämän lokaa. Otsallaan on jo hieno ryppy, joka osoittaa Senka Tschischikin ajattelevan.
… Ilma on pimennyt, näkyy palanen sinistä taivasta, tähtien valossa näyttää paljaiden seinäin ympäröimä piha syvältä kuopalta, jos ylöspäin katsahtaa. Sen sopessa istuu pieni naisolento tappelusta leväten ja odottaen juopunutta miestään.
* * * * *
Orlowit olivat olleet neljä vuotta naimisissa. Heillä oli ollut lapsi, joka eli toista vuotta. Eivät sitä kauvan surreet, vaan rauhoittuivat pian toista odottaen. Kellari, jossa asuvat, on iso, pitkä ja pimeä holvikattoinen huone. Oven pielessä on venäläinen uuni; sen ja seinän välitse johtaa kapea käytävä huoneeseen, jota valaisee kaksi pihallepäin antavaa akkunaa. Valo tulee sameina säteinä luolaan. Se on kostea, tunkkainen ja kalsea. Jossain tuolla ylhäällä tykkii elämä, tänne saakka tunkeutuu vain kaukaisia epämääräisiä ääniä, jotka yhdessä tomun kanssa leijailevat mahdottomina, värittöminä joukkioina Orlowin kuoppaan. Uunia vastapäätä on puinen kaksikerroksinen vuode ruskeine kukikkaine peitteineen. Toisella seinällä pöytä, jonka ääressä syödään ja juodaan teetä ja vuoteen sekä ikkunaseinän välillä työskentelee Orlowin pariskunta. Seinillä juoksentelee russakoita hakien ravintoa leipäpalloista, joilla vanhojen aikakauslehtien kuvia on seinille liimattu. Kärpäsiä on joka paikassa, ne surisevat ikävystyttävästi ja niiden likaamat kuvat ovat kuin tummia läiskiä likasenharmaalla seinällä.
Päivä alkoi tässä asunnossa seuraavasti: Kuutta käydessä heräsi Matrjona, peseytyi ja laittoi kuntoon teekeittiön, joka tappeluissa oli saanut monta kuhmua sekä oli monesta kohdin sinkillä paikattu. Veden kiehuessa keittiössä siivoili vaimo tupaa, käväsi kaupassa ja herätti sitten miehensä. Kun tämä nousi ja pukeutui, surisi ja kiehui teekeittiö jo pöydällä. Sitten istuutuivat he pöydän ääreen ja joivat teensä sekä söivät sen kanssa kaksi naulaa valkeata leipää.
Grigori teki hyvää työtä ja työtä hänellä aina olikin. Hänen työssään näkyi mestarin käden jälki. Vaimo piti työkaluja järjestyksessä ja auttoi pikkutöissä. Aamu-teen aikana keskusteltiin päivällisruuasta. Talvisin, jolloin syötiin enemmän, oli tämä hyvin tärkeä kysymys. Kesällä lämmitettiin uunia säästäväisyyssyistä vain juhlapäivinä eikä silloinkaan aina. Tavallisesti syötiin kaljaan kastettua leipää, vähän sipulia ja suolakalaa, joskus myös palanen lihaa, joka oli keitetty jonkun naapurin keittiössä. Teen juotuaan istuutui Grigori suutarirummulleen, vaimo viereen matalalle jakkaralle.