Näyttelijä. Milloin?
Kostiljev. Tulevassa elämässä, veikkonen… siellä kaikki, jok'ikinen tekomme luetaan ja tarkastetaan…
Näyttelijä. Parempi jos sinä jo täällä palkitsisit minua hyvyydestäni…
Kostiljev. Kuinka minä sen voisin?
Näyttelijä. Hellitä puolet hyyryvelasta…
Kostiljev. Heh-heh! Kuinka sinä oletkin viisas ja leikkisä… Hyvää sydäntä ei voida rahalla palkita. Hyväsydämmisyys — se on paras kaikista hyveistä. Mutta hyyryvelka se on aivan eri asia! Se on aina maksettava… Hyvää tulee teidän aina tehdä meikäläisille vanhemmille ihmisille… aina ja ilmaiseksi…
Näyttelijä. Kyllä osaat — vanha kelmi… (Menee kyökkiin).
(Kleschj nousee ylös ja menee porstuaan).
Kostiljev (Satinille). Minne se kitkuttaja meni? — Läksi kai karkuun, heh-heh! Ei pidä minusta…
Satin. Piru sinusta pitää, ei muut kukaan!