Pepel. Siis, kaikki on lopussa! Erottiin sovinnolla, ilman mitään "skandaalia"… ja sillä hyvä!
Vasilisa. Ei vielä kaikki, maltahan! Kun sinun kanssasi elin… toivoin aina, ettäs auttaisit minua pois pääsemään tästä kuilusta… toivoin ettäs vapauttaisit minut miehestäni, enostani… ja kaikesta tästä elämästä… Saattaa olla, että minä en muuten rakastanutkaan sinua… vaan ainoastaan tuota toivoani… Ymmärrätkö? Sitä toivoin sinulta, ettäs vetäisit minut pois täältä…
Pepel. Sinä et ole naula, enkä minä hohtimet… Minä itse olen ajatellut, että sinä niinkuin ymmärtäväinen ihminen… olethan sinä ymmärtäväinen… ja taitava!
Vasilisa (hyvin lähellä, kumartuen häneen päin). Vasja! Auttakaamme toinen toistamme…
Pepel. Millä tavalla?
Vasilisa (hiljaa, voimakkaasti). Sinä… pidät sisarestani, minä tiedän sen…
Pepel. Ja siitä syystä lyödä hakkaat häntä, kuin peto! Kuule, Vasilisa! Häneen älä enää koske…
Vasilisa. Odotahan. Älä kiivastu! Voihan tehdä kaikki hyvin ja hiljakseen… Jos tahdot — nai hänet? Minä annan sinulle vielä rahojakin, pari-kolme sataa ruplaa! Jos saan enemmän kokoon, niin annan enemmänkin…
Pepel (siirtyen hänestä). Maltahan… miten tämä on ymmärrettävä? Mistä syystä?
Vasilisa. Auta minua… pääsemään irti miehestäni! Päästä silmukka kaulastani…