Luka (rauhallisesti). Minä… minä itse… oi, hyvä Jumala, Herra Kiesus!
Pepel (panee porstuan oven kiinni, etsii salpaa, vaan ei löydä). Senkin pirut… Ukko tule alas!
Luka. Pa-aikalla-a… tulen…
Pepel (raa'asti). Mitä varten sinä uunille kiipesit?
Luka. Minnekä minun olisi pitänyt kiivetä?
Pepel. Sinähän… menit porstuaan?
Luka. Porstuassa, veljyeni, minun, vanhuksen tuli kylmä…
Pepel. Kuulitko… kaikki?
Luka. Hä — kuulin! Kuinka minä en kuulisi? Enhän minä kuuro ole. Ah, nuorukainen, onni seuraa sinua… Onni sinua vetelee!
Pepel (epäilevästi). Mikä onni? Missä?