Pepel. Minä lähden kanssasi…
Luka. Pelkäätkö?
Pepel. Minä en pidä siitä, että…
(Menevät kiirehtien. Tyhjää ja hiljaista. Porstuan oven takaa kuuluu epäselvää melua. Näyttelijä astuu sisään).
Näyttelijä (ovea kiinni panematta, seisahtuu kynnykselle, pitäen kiinni pihtipielistä, huutaa). Ukko hoi! Missä sinä olet? Nyt — minä muistan… kuuleppas!
(Horjuen, astuu pari askelta eteenpäin ja,
asettuen lausujan asentoon, lausuu):
Hyvät herrat! Jos maailma tää
Totuuteen tiet' ei löyteä saata,
Silloin suokaatte kunnia siitä
Hourupäiselle sille, mi meille
Kultahourehen tuon edes loi!
Ukko hoi!
(Natascha ilmestyy hänen taakseen ovelle).
Joskin huomenna tien tämän maan
Päivä jättäisi valkeudetta,
Joku miel'puoli pääkopastansa
Heti huomenna aattehellansa
Valohon loisi maan kokonaan.