Natascha (peräytyen). Totta totisesti… katso…
Bubnov (ovella). Mitä katsomista siinä on?
Natascha. Anna on kuollut!
Bubnov. Lakannutpahan lienee yskimästä. (Menee Annan vuoteen luo, katsoo ja kääntyy omalle paikalleen). Pitää ilmoittaa Kleschjille… se on — hänen asiansa toimittaa…
Näyttelijä. Minä menen… ja sanon… että hän on hävittänyt nimensä!… (Menee).
Natascha (keskellä huonetta). Tuolla tavalla joskus vielä minäkin raukka… tulen kellariin hyljätyksi…
Bubnov (laittelee jonkinlaisista repaleista itselleen makuusijaa). Mitä? Mitä sinä höpiset?
Natascha. Niin vaan… itsekseni…
Bubnov. Odotat kai Vasjkaa? Pidä varasi, kyllä Vasjka vielä joskus vääntää niskasi nurin…
Natascha. Eikö tuo liene yhdentekevä — kuka vääntää? Parasta, että antaa Vasjkan vääntää…