Minä menen Lubniin, istuvan Atanasiuksen kuvan luokse, ja hän lisää vauhtiaan valkealla kepillään sekä kulkee pian minun jälissäni.
Minä kysyn:
— Oletko jo kauvan ollut pyhiinvaelluksilla, ukkoseni?
Hän ilostuu, nyökäyttää päätään ja nauraa hihittää:
— Yhdeksän vuotta, rakkaani, yhdeksän vuotta.
— No, oletko sinä tehnyt suurenkin synnin?
— Missä on määrätty synnin suuruus ja paino? Ainoastaan Jumala tuntee minun syntini.
— Mutta olethan sinä kuitenkin jotakin tehnyt?
Minä nauran, ja hänkin hymyilee.
— No, enpä juuri mitään. Olen elänyt, kuten muutkin. Minä olen siperialainen, kotoisin läheltä Tobolskia, olin nuorena ajurina, vaan aloin sitten pitää majataloa ja … kapakkaa … oikein myymälä oli minulla…