— Ja ryöstit jonkun, mitä?
Ukko pelästyi.
— Minkätähden… Siitä synnistä pelasti minut Jumala … mitä sinä!
— Minä vaan laskin leikkiä. Kun minä näen pienen miehen, niin ajattelen aina — mitenkä tuokin on jaksanut tehdä suuren synnin!
Ukko hymähti ja pudisti sitten päätään.
— Eikö sielu ole kaikilla yhtä kallis, — puhuu hän, — ja yhtäläisesti ainakin perkele niitä rakastaa? Mutta sano sinä nyt minulle, mitä sinä kuolemasta ajattelet? Yöpaikassa sinä puhuit vaan elämästä — elämästä —, vaan millainen ja missä on kuolema?
— Tuolla, ukkoseni, — jossakin!
Hän uhkaa minua sormellaan, hyvin leikillisesti, ja sanoo:
— Niinpä se on! Se on aina — tuolla jossakin!
— Mitenkä niin?