— Ajatustesi tähden.
Hänen kasvonsa ovat ruusun väriset kuin sian liikkiö ja silmänsä pienet.
— Jos sinä etsit Jumalaa, — sanoi hän sitten, — niin etsit sinä Häntä luonnollisesti siitä syystä, että saisit kukistaa Hänet!
Ja sitten uhkaa hän minua sormellaan:
— Kyllä minä tunnen teidät! Mutta eiköhän olisi parasta, että lukisit uskontunnustuksen sata kertaa. Niin, lueppas! Ja kaikki tyhmät ajatuksesi katoavat kuin savu. Mutta yleensä pitäisi teidät kerettiläiset lähettää Abessiniaan ja Afrikan erämaihin. Aurinko kyllä pian teidät siellä tappaisi.
Minä kysyn häneltä:
— No oletteko te sitten olleet siellä Abessiniassa?
— Olen, — vastaa hän.
— Mutta ettepä kuolleet?
Nyt munkki suuttui.