Nyt veti Kostin minut syrjään.
— Ole sinä, Matvei, varovainen sellaisia sanoja päästäessäsi, että niitten tähden vielä viedään vankilaankin.
Minä hämmästyin.
— Mitä?
— Vankilaan… Etkö tiedä? — Hän nauraa.
— Mistä syystä?
— Saadaksesi — tuomiosi!
— Etkö laskene leikkiä?
— Kysy Mihailalta, — sanoo hän sitten. — Minun täytyy nyt mennä työhön.
Hän läksi. Minä jäin ihmettelemään hänen puhettaan, en tahtonut sitä uskoa, mutta illalla Mihaila vahvisti sen todeksi. Koko illan kertoi hän minulle, miten ihmisiä on ankarasti ahdistettu. Sellaisten puheitten tähden kuin minä olin pitänyt, on kuolemallakin rangaistu, ja tuhansia ihmisiä on lähetetty pakkotyöhön Siperiaan. Mutta Herodes ei lakkaa vainoomasta, ja uskovaisten lukumäärä kasvaa.