— Akat! Teillä on aina ne akat, kaikkialla akat! Mutta heidän tähtensä on maailma tullut kirotuksi, se pitää muistaa!
— Jumalan äitikin oli — nainen.
— Hm.
— Ja paljon on myös naispyhimyksiä!
— Vai niin! Ja sinä kelpaat pirulle helvettiin!
Minä ajattelen kuitenkin, että hän on hyvin vakava ihminen.
Me saavumme leipomohuoneesen ja hän sytyttää tulen. Siellä oli kaksi suurta ammetta jauhosäkkien peitossa sekä pitkä hinkalo; ruisjauhoja oli kulittain ja vehnäjauhoja säkeissä. Täällä oli muuten roskaista ja likaista, kaikkialla oli hämähäkin verkkoja ja harmaata pölyä. Miha otti eräästä ammeesta säkin, heitti sen lattialle ja komensi:
— Opettele nyt! Kas — tässä on aluksi! Näetkö noita — rakkuloita? Se merkitsee, että taikina on valmista, se on noussut.
Sitten otti hän käsiinsä kulin jauhoja yhtä helposti kuin kolmivuotiaan pojan, pani sen ammeen laidalle, ratkoi säkin veitsellä ja huusi kuin tulipalossa:
— Kaada tuonne neljä ämpärillistä vettä! Ja sitten sotke!