— Minulle annettiin tämäkin Kristuksen nimessä pyydettyäni sitä!
— Se joka antoi teki hyvän työn, vaan että sinä sellaisessa tallukassa kävelet, se on sinun tyhmyytesi, eikä mikään urostyö, eikä Jumala sitä panekaan sinun laskuusi.
— Kas, — ajattelin minä, — tämäpä ihminen tietää hyvin Jumalan työt!
Tulipa hänen luokseen eräs nainen, joka ontui.
— Oh, naisraukka! huusi hän. — Eihän sinulla ole kanavarvasta, vaan on kenties, ranskan tauti! Oikeauskoiset, tämä on tarttuva tauti, kokonaisia perheitä se hävittää, äärettömän tarttuva se on!
Nainen tuli hämilleen, nousi ja lähti pois alakuloisena, vaan hän huusi yhä edelleen:
— Tulkaa tänne oikeauskoiset, pyhän Kyrilluksen nimessä!
Ihmiset astuvat hänen luokseen, riisuvat kenkänsä huoaten, hän pesee heidän jalkojansa ja he lausuvat hänelle:
— Palkitkoon sinua Kristuksemme!
Vaan minä huomasin, että hänen hyväntahtoiset kasvonsa tempautuivat suonenvedontapaisesti ja taitavat kätensä vapisivat. Pian hän sulkikin vanhurskautensa kaupan ja kiiruhti nopeasti johonkin: