— Vanhus, oletko jo kauvan vaeltanut?
Hän tuli oikein iloiseksi, nosti päänsä ja nauraa hihitti.
— Jo yhdeksän vuotta, rakkaani, jo yhdeksän vuotta!
— No, mitäs, kannat kai suurta syntiä?
— Koskas on syntiä kapottain mitattu? — sanoi hän, — yksin Herra
Jumalani tuntee syntini.
— Mutta kuitenkin, mitä sinä olet tehnyt? Minä nauran ja hän hymyilee.
— Eipä juuri mitään. Elin niinkuin kaikki elivät. Minä olen Siperiasta, Tobolskin luota, nuoruudessani olin kyytipoika, vaan myöhemmin oli minulla kestikievari, kapakka myös… kauppakin oli…
— Mitäs, riistitkö jonkun putipuhtaaksi?
Ukko peljästyi.
— Miksi? Siitä on Jumalani minut pelastanut,… mitäs sinä!