— Minä, näettekös, lasken leikkiä. Näin, että tässä kulkee pikkuinen ihminen ja ajattelin, mitenkäs hän nyt olisi voinut tehdä suurta syntiä!

Vanhus suoristi itsensä ja raaputteli pikkuista päätänsä.

— Sieluhan on kaikilla yhtä suuri, — sanoi hän, — ja yhtä paljon niistä piru pitää! Vaan sano minulle, miten sinä ajattelet kuolemaa? Katsos sinä siellä yömajassa puhuit vaan: "elämä, elämä", vaan missä on sitten kuolema?

— Tässä, näetkös, jossain!

Hän uhkasi minua sormellaan noin hauskasti ja sanoi:

— Sehän se on! Se on aina täällä, niin!

— Noh, entä sitten?

— Ilman vaan!

Hän nousi varpailleen ja melkein kuiskasi minun korvaani:

— Sehän on juuri kaikkivoipa! Itse Jesus Kristus ei voinut sitä välttää. Säästä minua siitä maljasta, sanoi hän, vaan taivaan Isä ei säästänyt häntäkään, eipä voinut! On sanottu, että kuolemakulta tulee ja aurinkokulta kuolee, niin!