— Minkätähden minä sitte olen vastenmielinen teille?
— Miksi te kiusaatte minua? Minä huudan ihmisiä avukseni!
Ja sillä tavalla hän haukkui kaikkia niin nuoria kuin vanhoja ja naisiakin.
— Minä en tarvitse sinua, — sanoin minä, — vaan minä tarvitsen sinun suruasi, tahdon tietää mikä ihmisiä vaivaa.
Hän katsoi minuun sivultapäin ja sanoi:
— Lähtekää muitten luo! Kaikki valittavat, olkoot ne kirotut!
— Miksi heitä kirootte?
— Minä niin tahdon!
Hän näytti minusta hiukan hullulta.
— Kenenkäs edestä sinä lähdet rukoilemaan? — kysyin minä.