Sinä iltana makasin vuoteellani ja ajattelin itsekseni, että minun täytyisi oikeastaan lopettaa tuo kulkurielämä, — menen johonkin kaupunkiin leipomoon työhön. Enkä minä ollenkaan tahtonut ajatella tuota tyttöä.
Yhtäkkiä koputettiin hiljaa ovelle… hypähdin ylös, avasin oven, siellä seisoi vanha nunna, tervehti ja sanoi:
— Olkaa hyvä, tulkaa!
Ymmärsin mihin; en kysynyt mitään, lähdin mummon perässä ja uhkailin itsekseni:
— Vai niin? Odotappas rakkaani, kyllä minä sinun sieluasi ravistan!
Kuljettuamme monen käytävän ja oven kautta saavuimme sitte paikalle, akka avasi oven, työnsi minut sisään ja kuiskasi:
— Minä saatan sitte pois!…
Tulitikku leimahti, pimeydessä se valaisi tutut kasvot, kuulin äänen:
— Sulkekaa ovi!
Minä suljin. Löysin haparoimalla uunin ja nojauduin siihen, sitten kysyin: