— Eikö tulta tulekaan?
Tyttö nauroi hiljakseen:
— Minkälaista tulta? — kysyi hän.
— Voi sinuakin räsyä, — ajattelin minä.
Ja olin vaiti. Tuskin näin tyttöä, pimeydessä hän näytti tummalta pilveltä öisellä taivaalla.
— Miksi te olette vaiti? — kysyi hän. Ääni oli herrasmainen.
— Onpa nähtävästi varakas, — päätin minä ja sanoin:
— Puhevuoro on teillä!
— Sanoitteko vakavasti, että minä karkaisin?
Minä mietin miten voisin oikein myrkyllisesti vastata ja jonkun ajan päästä sanoin oikein levollisesti, ihan roistomaisesti: