— Ei pirullinen, vaan — eläimellinen! Hyve ja pahe on ihmisessä itsessään; jos tahdotte hyvää — on hyvä olemassa; jos tahdotte pahetta — niin tulee pahe teistä ja teille! Jumala ei pakota teitä hyvään eikä pahaan, hänen tahtonsa on teidät luonut itsevaltiaiksi ja te teette vapaasti niin hyvää kuin pahaakin. Nälkäpä ja sokeus on teidän pirunne. Kaikki hyvä on tosi-inhimillistä, koska se tulee Jumalasta; pahe on taas teissä itsessänne — se ei ole pirullista, vaan eläimellistä!
Ne huusivat hänelle:
— Punapartanen kerettiläinen!
Mutta hän jatkaa kumminkin:
— Sentakia kuvataankin pirua sarvipääksi ja laitetaan hänelle pukinsorkka, koska hän on se eläimellinen alku ihmisessä.
Parhaiten puhui Larion Kristuksesta; itkinpä minä aina kuullessani hänen suustaan pyhän Jumalanpojan katkeraa kohtaloa. Alkaen hänen väittelystään temppelissä oppineitten kanssa aina Golgataan saakka seisoi hän edessäni puhtaana, kauniina lapsena, joka sanomattomasti rakasti kansaansa, hymyili herttaisesti kaikille, lohduttaen kaikkia hellillä sanoillaan, — kaikkialla oli lapsi, joka häikäisi kauneudellaan! Ja temppelinkin viisaitten kanssa, — kertoi Larion - puhui Kristus kuin lapsi, sentakia hän näyttikin olevan heitä korkeampana yksinkertaisessa viisaudessaan. Sinä — Motja, muista aina sitä ja koeta pitää sielussasi lapsuutesi koko elinikäsi, koska siinä on totuus!
Kysyinpä minä häneltä:
— Tuleeko Kristus pian takasin?
— Pianpa, pian, — sanoi hän. — Pian — koska kuuluu että ihmiset uudelleen hakevat häntä!
Kun nyt muistuvat mieleeni Larionin sanat, niin tuntuu minusta siltä, kuin olisi hän ajatellut Jumalaa kaikkein kauniimpien asioitten suurimpana mestarina, ja ihmisen luuli hän tyhmäksi olennoksi, joka oli sotkeutunut maailman menoihin — ja Larion sääli sitä typerätä suurten rikkauksien perillistä, jotka rikkaudet Jumala siltä oli kieltänyt tässä maailmassa.