— Neljä vuorokautta.
— Neljäkö vuorokautta? — toisti hän. Se on hyvä.
— Miksi se on hyvä? — kysyin minä.
— Niin vaan! — sanoi hän kohottaen olkapäitään.
— Miksi teillä on esiliina edessänne?
— Sidoin kirjoja? — sanoi hän. — Pian tulee setä, alamme syödä illallista; kenties te tahdotte pestä itsenne, kun tulette matkalta?
Minun teki mieleni olla hänelle hävytön, — hän näytti liian vakavalta eikä se sopinut hänen iälleen.
— Pestäänkö täällä itseänsä?
Hän kohotti kulmakarvansa.
— Miten sitte?