— Mihail, kenties meidän täytyy näyttää hänelle passimme?
Minä ymmärsin käyttäytyneeni tyhmästi, vaan kuitenkaan en tahtonut siitä lakata.
— Näettekös, minä en ole tullut katsomaan teidän passianne, vaan ajatuksianne!
Setä alkoi kiljua:
— Ajatuksiako? Paikalla, teidän ylhäisyytenne! Ajatukset, — riviin! järjestykää!
Ja hän nauroi ikäänkuin kolme aika isoa varsaa olisi hirnunut.
Vaan Mihail lausui rauhallisesti, kaataen teetä:
— Minä kyllä tiedän, että te sentakia tulitte. Te ette ole ensimäinen, kenenkä Joonas on lähettänyt luoksemme; hän tuntee ihmiset eikä lähetä tänne tyhjiä päitä.
Vaan setä työnsi minua otsaan kämmenellään ja yhä vain kiljui:
— Oleppas iloisempi? Äläkä paikalla rupea trumffaamaan, muuten häviät koko pelin!