Me saavuimme metsän rannalle, hän löysi siellä salapaikkansa ja asetti sinne taakkansa. Sitten tuli hän vallan levolliseksi. Vaan minua kammotti. Kyselin häneltä:
— Eivätkö ne tule tänne myöskin?
— Kuka ne tietää! — sanoi hän. — Kenties, ne tulevat tännekin.
Täytyy pian laittautua kuntoon!
Hän oli hyvin kömpelö poika, ikäänkuin tammen rungosta kirveellä hakattu, pää oli iso, toinen olkapää korkeammalla kuin toinen, kädet olivat tavattoman pitkät ja äänensä oli synkkä.
— Pelkäätkö sinä? — kysyin minä.
— Mitä?
— Jos ne tulevat ja ottavat sinut kiinni?
— Jos ne vaan eivät löytäisi sitä, mikä on kätketty, muuten ottakoot vaan!
Hän pani kaiken kunnollisesti aukkoon, kaivoi sen kiinni, tasotti maan, heitti sinne puunoksia päälle, istui sitte alas ja kun hän huomasi, että minä aioin poistua, sanoi hän:
— Odota, sinulle tuodaan paikalla kirje mukaan vietäväksi!