— Oletko sinä täältä kotoisin.
— Olen papin renki.
— Missä sinun lakkisi on?
Hän koetti päätään, katseli minuun ja kysyi:
— Mitä sinä sillä teet?
— Niin vaan. Tulee kylmä ilta…
Hän vaikeni, sitten hän mutisi vastenmielisesti:
— Piru vieköön lakin, jos vaan pää on paikallaan! Rotko syventyi yhä enemmän, oja soi kuuluvammin, ilta nousi pensaitten takaa.
Sielussani oli kaikki epäselvää, vaan hauskaa, teki mieleni puhua ihmisen kanssa.
— Onko teillä vaan yksi ainoa karkotettu? — kysyin minä.