— Sieluni on hämmennyksissä, batjushka.
Vaan se sihteeri seisoo minun takanani ja kuiskaa minulle:
— Sano: teidän kunnianarvoisuutenne! Minä sanoin:
— Käskekää palvelijanne lähteä pois, minun on vaikeata hänen läsnäollessaan kertoa…
Rovasti katsoi minuun, liikutti huuliaan ja käski:
— Lähde oven taka, Aleksei! No, puhu, mitä olet tehnyt?
— Minä, näettekös, epäilen Jumalan armahtavaisuutta.
Hän pani kätensä otsallensa, katsoi minuun ja kuiskasi: — Mitä? Mitä teit? Tolvana!
Ei minulla ollut aikaa loukkaantua siitä, eikä se ollutkaan loukkaavaa, onhan meidän valtaihmisillämme sellainen tapa haukkua muita, eivätkä ne tee sitä niin paljon häijyyttään kuin tuhmuuttaan.
Ja minä sanon hänelle: — Kuulkaa minua teidän kunnianarvoisuutenne!