— Kirottu, kuka sinä olet, kuka? Sinut täytyy antaa polisin käsiin, vankilaan, luostariin, Siperiaan…
Silloin minä tulin järkiini. Selvää on, että kun ihminen huutaa polisia tukemaan jumalaansa, niin luonnollisesti ei ole hänellä eikä hänen jumalallansa minkäänlaista voimaa ja vielä vähemmän kauneutta.
Nousin polviltani ja sanoin:
— Antakaa minun mennä… Vanhus perääntyi, tukehtui:
— Mitä sinä tahdot tehdä?
— Tahdon lähteä pois! En minä teiltä, näettekös, voi mitään oppia, teidän puheenne on kuollutta ja sillä te tapatte itse Jumalankin!
Hän alkoi taas puhua polisista, noh, minulle se oli vallan sama: ei polisi minulta ainakaan sen enempää riistä kuin mitä hän tahtoi tehdä.
— Jumalaa palvelevat enkelit mutta ei polisi, — sanoin minä, — vaan jos te toisin uskotte — niin menetelkää uskontonne mukaan.
Hän hyökkäsi minun kimppuuni vallan vihreänä naamaltaan.
— Aleksei, — huusi hän, — aja hänet ulos! Tuo Aleksei lykkäsi minut sangen innokkaasti kadulle. Oli ilta. Pari tuntia olin puhunut rovastin kanssa.