— Ja sitäpaitsi — käyskelen kadullakin!
Akka nauroi rasvasta naurua.
— Voih, Tanka, oletpas sinä hävytön!
Jos akka ei olisi siten sanonut, niin minä en olisi käsittänytkään Tankan sanoja, vaan nyt ymmärsin ja jouduin hämilleni. Ensimäisen kerran eläessäni näen katutytön niin läheltä, ja tietysti ajattelin niistä pahaa. Tatjana nauraa.
— Katsos, Petrovna, hän punastuu!
Vaan minussa jo kiukkukin nousee: kas mihin jouduin! Suoraan katumusmatkaltani alennuin helvettiin!
Ja niinpä sanoinkin tytölle:
— Tokkohan sellaisilla asioilla kerskaillaan?
Hän vastasi julkeasti:
— Minä ainakin kerskailen!