Akka inisi taas:

— Voi sinua, Tatjana, Tatjana!

Vaan minä en tiedä mitä sanoa, ja miten lähteä pois niiden luota, pääni oli ihan tyhjä! Istun ja vaikenen. Tuuli naputtelee ikkunassa, samovari sihisee, vaan Tatjana puhuu aivan kuin hän tahtoisi ärsyttää minua.

— Voi, minun on kuuma!

Hän oli jo aukaissut puseronsa kauluksen. Hänen kasvonsa olivat kauniit ja vaikka hänen silmänsä olivatkin julkeat, miellyttivät ne kuitenkin minua. Akka pani viinaa pöydälle.

— Kas, — mietin minä, — juon tässä lasillisen, annan heille sitte rahaa ja lähden pois!

Tatjana kyseli reippaasti:

— Mitäs suret?

En minä voinut pidättyä ja vastasin:

— Vaimoni kuoli.