Silloin hän kysyi jo hiljaa:
— Koska?
— Viisi viikkoa sitten.
Tyttö pani puseronsa kiinni ja tuli kuin toiseksi ihmiseksi. Se miellytti minua kovasti; minä katsoin häneen vaieten ja sanoin itsekseni: kiitos! Niin raskasta kuin minun olikin, niin olinhan kuitenkin nuori ja oli jo tottumusta naisiin, — kaksi vuottahan olin ollut avioliitossa.
Akka lausui hengästyneenä:
— Vaimoko kuoli — ei se mitään ole! Sinä olet nuori ja meidän tapaisia on kaikki kadut täynnä.
Mutta silloin Tatjana sanoi sille ankarasti:
— Mene, Petrovna, ja pane maata! Kyllä minä itse saatan vieraan pois ja suljen portin. — Sitte kun akka oli lähtenyt, kysyi hän minulta totisena ja ystävällisenä:
— Onko teillä sukulaisia?
— Ei ole ketään.