— Häntä kutsutaan veli Mihaksi! Jumala kanssanne!
Me lähdimme pihalle, siellä oli pimeätä; Miha tarttui johonkin kiinni ja päästi kamalia kirouksia. Sitte hän kysyi:
— Osaatko taikinaa vastata?
— Olen nähnyt, — sanoin minä, — miten naiset vastaavat.
Hän myrisi:
— Akat! Annappas teille akkoja, yhä vaan akkoja! Niiden takia on maailma kirottu, täytyy se muistaa!
— Mutta olihan Jumalan äitikin nainen.
— No?
— Ja paljon on pyhiä marttyyreja naisia.
— Lörpöttele vaan. Pirun luo helvettiin sinä joudut!