— A-ivan oikenin…
Nuo kaksi murteella lausuttua sanaa kuuluivat surullisen pelokkailta.
— Mutta jos joku tunkeutuu ulos akkunasta, taikka juoksee tästä näin — taikka näet tuolla juoksevan?
— A-ivan oikehin…
— Sinun on heti paikalla huudettava ken siellä? Huuda kerta, huuda toinen… ja kolmannella — ammu, mutta ylös — ilmaan, hälytystä varten… Sen jälkeen — ammu myöskin juoksijaa… taikka iske pyssynperällä, taikka pistimellä… aina sen mukaan kuin on mukavampi, ymmärsitkö?
— A-ivan oikehin…
— No, nyt saat kävellä tästä tuonne saakka… ja muista katsoa akkunoihin… Mutta torkkua — älä ajattelekaan!
— E-en ensinkähän…
— Et ensinkään… puujumala! No, sano nyt milloin sinun pitää ampua?
— Kun tunkeiksee joku selkä edellän…