… Mischa painoi päänsä lujasti kiinni akkunan rautaristikkoon, koettaen nähdä vartijaa joka puhui niin surullisen pelokkaasti. Kapeaa paikkaa, jonka muodostivat vankilan seinä ja korkea kivimuuri, peitti synkkä pimeys ja siinä liikuskeli hitaasti melkein kuulumattomin askelin pää pystyssä pieni harmaa olento. Hänen pimeässä välähtelevä kapea pistimensä — muistutti kalaa vedessä.
— Korjaa pois kallosi! — kuului hätäinen, pelokas äännähdys.
Mischa laskeutui hiljakseen akkunalaudalta ja katsasteli ympärilleen. Komerossa oli tukahduttavaa… Harmaalta seinältä sattuivat hänen silmiinsä lyijykynällä järeästi piirretyt kyynilliset haukkumasanat… Hän luki ne, vaikeni ja alkoi uudelleen lukea kovalla äänellä… Sitten katsahti oveen, heittäytyi makuulavalle ja ummisti silmänsä…
Samalla alkoi ovessa kiiltää himmeästi kalansilmä…
IV.
Mischa nukkui raskaasti heti kun oli heittäytynyt makuulavalle ja unissaan hän oli juoksevinaan hyvin vaivaloisesti pitkin pimeätä kapeata katua ja joku näkymätön takaa-ajaja tarttui hänen olkapäihinsä huutaen käsittämättömiä ankaria sanoja:
— Herätkää! Tarkastus!…
Mischa aukasi silmänsä, kohotti päätänsä — makuulavan vieressä seisoi punatukkainen paksu vanginvartija nykien häntä takin liepeestä — ja pitkä, köyryselkäinen vankilanpäällikön apulainen katseli häneen pilkallisesti harmailla silmillään ja sanoi:
— Koettakaa nousta ylös ajoissa… ei täällä olla äidin luona!…
— Heti paikalla… — sanoi Mischa pahastumatta hymyillen ja putkahti makuulavalta lattialle.