Päällikön apulainen vilkasi häntä kasvoihin, kääntyi ovelle, huomautti — vähän suopeammin:

— Pyytäisitte paperia ja kirjoittaisitte kotiinne… makuuvaatteista… ja muusta semmoisesta… ja taakseen katsomatta poistui.

Sitten Mischa meni käytävän päähän peseytymään, siellä oli pitkä leveä rautainen allas, jonka yläpuolla seinässä roikkui kokonainen rivi vaskisia hanoja, joista juoksi pyöreänä paksuna suihkuna kylmää vettä… Käytävässä juoksenteli harmaita vankeja läkkiset teekannut kädessä ja silloin tällöin kuului ääni:

— Kiehuvaa vettä hakemaan… hei!

Kalistellen kahleitaan tuli Mischalle vastaan kalpea, tuuhea-valkeapartainen, korkeakasvuinen ryhtikäs pakko-työläinen. Hän katsahti ylioppilaaseen, iski silmää ja sanoi hymyillen:

— No, herra keltanokka — satuitko satimeen?

Punatukkainen vanginvartija toi Mischalle tuopillisen lämmintä mietoa teetä ja suuren palan mustaa leipää. Sen kuori muistutti saappaan pohjaa ja tahmean pehmeästä keskuksesta levisi hapan haju.

Koko vankila surisi aivan kuin häiritty ampiaispesä. Ylt'ympäriinsä kuului naurua, haukkumasanoja, laulun, katkonaisia säveleitä ja vanginvartijain kiukkuista kiljuntaa. Käytävässä suhisivat pehmeästi nuoraiset luudat veden loiskiessa ja Mischa, täynnänsä terävää tiedonhalua, tullakseen tuntemaan näiden, kivestä ja liasta rakennettuun vanhaan rakennukseen suljettujen ihmisten elämää, kuunteli jännityksellä tuota kumisevaa humua…

Hän oli lukenut vähän ja nähnyt vieläkin vähemmän. Hänen elämänsä kulku oli ollut jotensakin ikävää sisarensa ja tämän miehen ankarassa kodissa hamaan siihen asti kun tuli yliopistoon; epämukavalta myöskin tuntui olonsa niitten ylioppilasten keskuudessa, jotka keskustelivat vapaasti ja innokkaasti viisaalla kirjakielellä kaikenmoisista yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Kaikkialla aaltoileva tyytymättömyys elämään oli ennättänyt koskettaa jo hänenkin sieluansa, herättäen siinä hämärän mutta terveen halun vastalauseen panemiseen, vaikka hän ei vielä ehtinyt oppia ymmärtämään, mihin ja mitä vastaan tämä vastalause olisi kohdistettava. Nyt, tuntiessaan itsensä sankariksi ahmi hän koko nuoruutensa innolla kaikkia uusia vaikutuksia täyttäen niillä suuren avaruuden nuoressa sielussaan…