Sitä yksin siis koskee kysymys: Lähteekö tämä kirja vielä kerran vaeltamaan? — Jos tarkoitus olisi — saavutettu, jos ei olisi mitään muistuttamisen varaa, sanoisin: Ei, minkätähden? Se on tehnyt tehtävänsä, joskin vain pieneltä osalta avustaen yhteistä asiaa. Valitettavasti on tuo tarkoitus, naisen todellisen vapautuksen vaatimus, vielä kaukana täydellisestä toteutumisestaan. Asia on yleensä edistynyt, naiselle avautuu yhä enemmän toimialoja ja tämän kautta mahdollisuus taloudelliseen riippumattomuuteen. Hänelle on myönnetty oikeus opiskelun ja harjoituksen tietä päästä aloille, joilla mies tähän saakka on ollut yksinvaltias. Jalon tiedonhalun elähyttämät tytöt ja naiset asettavat henkisen kehityksensä kaiken muun maisen onnen edelle ja ostavat sen usein kallisarvoisilla uhreilla. Mutta sittenkin puuttuu vielä paljon. Vielä ei ole nainen kansalaisena täysin samanarvoinen miehen rinnalla. Vielä kuulee usein arveluita, ettei naisen osanotto julkiseen elämään, eduskuntalaitokseen, oikeuselämään j.n.e. ole toivottava. Tähän on jo useasti annettu sattuvia vastauksia. Kukapa toivoisikaan naisten muuttuvan epänaisellisiksi ja ryhtyvän tehtäviin, joita ei mieheltäkään kadehdita? Ja kuitenkin vaatii oikeudenmukaisuus, että jokaisella ihmisolennolla on vapaus kaikkeen, mihin luonto ja taipumukset häntä vetävät. Yhtä hyvin kuin on ollut erinomaisia naishallitsijoita, yhtä hyvin voi myöskin olla erinomaisia naisedustajia tai viisaita naistuomareita, ja minkätähden olisi se epänaisellisempaa kuin näyttelijättären, laulajattaren, tanssijattaren y.m. ammatit? Onhan jo Shakespearekin eräälle kauneimmista naisluomistaan, jalolle Portialle, runoillut tunteen ja samalla arvostelun tosinaisellisen hienouden, jonka avulla hän saattaa tuomarien koko viisauden, häpeään ja pelastaa Antonion elämän. Ja joskin aivan oikein tahdotaan suojella naisia raakuuden ja väkivallan kosketukselta ja estetään heitä ottamasta osaa kiivaisiin väittelyihin ja inhoittavaan taisteluun, on heille toisaalta suotava täysi toimintavapaus siellä, missä voivat lieventää, sovittaa ja jalostaa ja missä tapojen sievistymisestä on arvaamattoman suuri hyöty. Tosin on tällainen osanotto julkiseen elämään vain poikkeuksellista laatua, mutta siihen tulee olla vapaus, jos kyvyt viittaavat tuohon suuntaan.
Naisen ja miehen täydellisestä yhdenvertaisuudesta lain edessä on vain liiankin usein puhuttu, joten sitä ei tässä tarvitse seikkaperäisesti toistaa. Hän on yhtä hyvä valtion kansalainen kuin mieskin, hänellä on tärkein tehtävä valtiossa: antaa ja kasvattaa sille kansalaisia ja hänellä on, kuten miehelläkin, pyhä oikeus suojattuun, riippumattomaan asemaan harrastuspiirissään. Siinä yksinkertainen kysymys, järjellisesti edistyvän sivistyksen ratkaistavaksi kaikkialla, missä se ei vielä ole ratkaistu.
Mutta tärkeämmät ulkonaisia naisvapautuksen edellytyksiä ovat sisäiset, jotka kaikki sisältyvät yhteen ainoaan sanaan: sivistys. Mitä sitten on todellinen sivistys? Onko se tietojen kartuttamista tutkimuksen eri aloilla? Onko se jonkin erikoisalan hallitsemista? Onko se uskonnollisten velvollisuuksien muodollista noudattamista? Onko se salonkinaisen kohteliasta rakastettavuutta, tai »hyvän perheenemännän» taloudellista taitavuutta?
Ei, nuoret tutut ja tuntemattomat ystävättäreni (sillä teille, kuten aina, kohdistan ensi sijassa sanani): sivistys korkeammassa mielessä ei ole pelkkää tietämistä, ei erityisten kykyjen kehittämistä, ei kirkollisten eikä maailmallisten muotojen täydellistä noudattamista, ei myöskään aineellisen elämän askaretkin vaipumista. Se on ennenkaikkea koko olemuksen eetillinen läpitunkemus, se on keskusaurinko, josta lähtee säteitä joka suunnalle, polttopiste, johon yhtyy kaikki ajattelu, tunteminen, tekeminen. Jo apostoli sanoo: »Jos minä puhuisin ihmisten ja enkelein kielellä, jos tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, jos omaisuuteni köyhille antaisin, eikä minulla olisi rakkautta, en minä mitään olisi.»
Pelkkä tietojen kerääminen ei ole viisautta. Muuan nuori tyttö valitti minulle kerran, kuinka paljon on sellaista, mikä välttämättömästi pitää tietää kuinka lyhyt on elämä: luonnontieteisiinhän täytyy perehtyä, samoin Europan päämaiden uusimpiin kirjallisuustuotteisiin, vanhojen kielten taito on kerrassaan välttämätön j.n.e. — Minun täytyi hymyillä tuollaiselle yleispätevyydelle. Mitä on perehtyminen luonnontieteisiin, kun yksi ainoa sen haara täyttää ihmisen koko elämän? Ei, niin innokkaasti kuin puollankin naisten vakavaa ja perinpohjaista opiskelua, varoitan hartaasti liioittelusta, joka tässä, kuten muuallakin, vahingoittaa saavutettavan päämäärän todellista luonnetta. Älköön taivaan nimessä tiedonhalusta tehtäkö muotiasiaa ja keimailtako sillä? Voi sitä, ken alkaa leikitellä pyhällä. Siinä tapauksessa olisi parasta pysyä tietämättömänä. Pääasia ei ole opitun paljous, vaan hengen terästäminen omaan, elävään, terveeseen vakaumukseen, ajatuskyvyn kehittäminen selkeäksi ja teräväksi, sekä tajuntaan että ilmaisuun ja mielikuvituksen täyttäminen korkeilla esikuvilla ja vaikutteilla, lyhyesti: itsenäisten, ajattelevien ja huomiokykyisten ihmisten kasvattaminen.
Pois se myöskin, että naiset pyrkiessään korkeampaan älylliseen kehitykseen laiminlyövät velvollisuuden, joka kuitenkin on sälytetty useimmille: kotielämän hoidon. Mutta siinäkään he eivät saa olla pelkkiä emännöitsijöitä, vaan järjestyksen ja viihtymyksen hoivaajia, niin että yksinkertaisimmankin kodin elämä koituu hauskaksi. Elämän aineelliset huolet eivät saa ottaa suurempaa sijaa kuin välttämätöntä on, eivätkä anastaa ajatuksia ja aikaa siinä määrin, ettei hyvästä perheenemännästä ole muuta jäljellä kuin yksitoikkoinen, epäesteettinen, kyökissä ja lastenkamarissa turtunut olento.
Kukapa tahtoisi sanoa vastaan, jos todellinen, sisäinen tarve vaatii naisia noudattamaan uskonnollisia menoja ja muotoja? Tämä ei vain saa rajoittua pelkkään kirkossa käymiseen muodon vuoksi, jonka kanssa ei muulla elämällä ole mitään tekemistä ja jonka räikeänä vastakohtana vain liiankin usein on rakkaudettomuus ja kovuus arkioloissa. Jo Kristus sanoi naiselle kaivolla: »Ei vuorilla, ei temppelissä, vaan hengessä ja totuudessa on teidän rukoiltava.»
Niin, tämä on todellisen sivistyksen sisältö. Elämä ja toiminta kokonaan hengessä ja totuudessa, koko ihmisen eheys, mielenlaadun ja teon sopusointu, olemuksen ja esiintymisen totuudellisuus. Tällainen sivistys toteuttaa, naisen todellisen vapautuksen ja takaa, hänelle, hänen korkean asemansa ihmiskunnan elämässä. Kuten Rafael ihannenaisen taivaallisissa kuvissa antaa kukkasten puhjeta hänen jalkoihinsa, niin on myöskin naisten jalostava vaikutus kasvattava kauneuden ja hyvyyden, säälin ja viisauden kukkia. Suurin saksalainen runoilijamme lausui sen lyhyesti säkeissään:
Jalo ihminen olkoon, avulias ja hyvä! Tehköön hyötyä, oikeutta, olkoon esikuva olentojen aavistamaimme.
Niinpä lähteköön tämä kirja vielä kerran maailmalle tehdäkseen jotakin ylläesitetyn tarkoituksen hyväksi. Ja jos se vain yhdellekin sydämelle näyttää tien elämään hengessä ja totuudessa ja samalla todelliseen sivistykseen, on sillä olemassaolon oikeus.