— Ei siitä mitään tullut… Asioimisalalla minä olen. Ensin ajelin edustajana erään Bordeaux'laisen viinikauppiaan asioissa. Sitte, kun siihen kyllästyin, valitsin toisen alan. Nyt matkustan kauppaamassa sulkia… hatun sulkia. Ja kehiä myös… Hiis vie! olet oikeassa… se on oivallista, sinun fine Champagne konjakkisi.
— Eikö totta? sanoi Bourdois ylpeänä. Näetkös, poikaseni (koulunaikaiset puheenparret johtuivat hänelle luonnollisesti mieleen), minä olen valinnut tämän pikku kapakan, sillä se on rauhallinen ja minua pidetään täällä hyvänä. Kahvini on siivilän kautta keitettyä minua varten; ja tätä konjakkia tarjotaan vain minulle… Muutoin syön aamiaiseni Lavenne'lla… tiedätkös, hyvä paikka, likellä asemaa.
— Kyllä tunnen, sanoi Gitrac. Mutta sanoppas, mitä sinä teet, itse?
— Olen ollut virkamiehenä… valtion tehdaslaitoksissa, tupakan alalla, niinkuin sanotaan. Menestyinpä aika hyvin, sillä kolmenkymmenenviiden vuoden vanhana olin jo tarkastajana Mans'issa. Ja sitte sain perinnön… hyvän perinnön enoni jälkeen, joka oli toiminut hyvällä menestyksellä liikealalla. Silloin tietysti otin eron virasta ja asetuin asumaan Parisiin. Parisi, näetkös, on ainoa paikka, jossa voi eläkkeensä nauttia.
— Etkö siis hommaa mitään, suorastaan mitään?
— Sanoinhan, että olen vetäytynyt pois kaikista toimista… Minulla on yhdeksäntuhatta francs'ia korkoja, joka on johtajan palkka… Lisäksi yksinkertaiset tavat. Minkäs vuoksi sitten olisin rasittautunut kuudenkymmenen ikään? Saadakseni kolmen tuhannen lisätulot, joita en tietäisi mihin panna? Tahdoin pikemmin nauttia vapaudestani. Vaan, älä luule, hurjasti minä en elä! Lueskelen, kävelen, käyn teattereissa, näyttelyissä. Seuraan aikaani. Iltasin, päivällisen syötyäni, tapaan Lavenne'lla muutamia vanhoja ystäviä, hauskoja miehiä… Siinä elämä kuluu, näet sen, ja kuluu liika sukkelaan vain!
— Kukas pitää huolta kodistasi?
— Minulla on tyttö kotiseudultani… Philomène… joka hoitaa minua hyvin. Asun parin askeleen päässä täältä, Montparnasse-kadun varrella… Sievä huoneusto.
— Olet viisas mies, sanoi Gitrac, hyväksyvästi, tilaten toisen lasin fine champagne'a. Onhan yhdeksäntuhatta francs'ia aika hyvä tulo! Hävitön kapitalisti! Senkin hävytön porvari!
Hän taputti Bourdois'ta ystävällisesti vasemmalle reidelle, joka pingotti valkoisia housuja. Katsoen sitte häntä silmästä silmään, sanoi hän: