— Entäs, suoraan puhuen, mitäs naikkosten suhteen teet?
Bourdois ei kestänyt toverinsa irstasta katsetta. Hän oli luonnostaan häveliäs ja hänen häveliäisyytensä oli jotensakin epäjohdonmukainen: häveliäisyyttä vanhanpiian, joka ei paheksu ilveilevää puhetta, kunhan vain ei ole kysymys hänestä itsestään.
— Naiset!… Hyvänen aika! Yhtä maata kaikki. Ei enempää eikä vähempää.
— Etpä saa minua uskomaan, intti Gitrac, ettei sinun aviottomassa elämässäsi olisi hametta mukana… Entäs Philomène?
Bourdois loi toveriinsa rehelliset siniset silmänsä:
— Philomène? Hän on viidenkymmenen kolmen vuoden vanha!… Ei… vakuutan sinulle… ei mitään semmoista. Yhtä maata kaikki minulle, sen sanon.
Sulkamatkustaja nyrpisti ylenkatseellisesti suutaan. Bourdois tunsi tarvetta puolustautua.
— Ajattelin kyllä naida ennen muinoin, ollessani ensi vuotta Mans'issa. Tutustuin siellä erääseen tyttöön, joka minua miellytti. Ei hän ollut varakas eikä liioin kauniskaan… mutta hän miellytti minua kuitenkin. Kaikki näytti käyvän toivomusten mukaan, kun huomasin hänen ottavan minut vastoin tahtoaan, vanhempainsa mieliksi… Hän rakasti erästä nuorta miestä, joka palveli välillisten verojen virastossa. Hän oli oikein kelpo tyttö… Ei olisi koskaan miestään pettänyt. Mutta ymmärräthän, mielestäni oli sittenkin parempi… Siis, niinkuin näet… Olen jäänyt poikamieheksi.
Hän pysähtyi. Gitrac katseli häntä edelleen tarkkaavasti. Hän ei näyttänyt enään yhtä ilkeältä kuin äsken, kuin Bourdois hänelle sanoi: "Yhtä maata kaikki minulle…" Bourdois huomasi, että tuo laiha elostelija luki hänestä, kuin avoimesta kirjasta, hänen yksinäisyytensä salaisuuden: hänen sydämensä hellyyden ja vastustamattoman arkuuden, joka hänet lannisti naisten seurassa, pelkän henkisen arkuuden, jota ei mikään ruumiillinen heikkous hallinnut. Niin, Gitrac arvasi sen ja se näkyi siitä vilpittömästä säälin katseesta, jolla hän silmäili toveriaan. Bourdois'han teki tämä tukalan vaikutuksen. Ikäänkuin vastaukseksi tarkempiin kysymyksiin tästä tuskallisesta aineesta, tokaisi hän seuraavat sanat:
— Sen sijaan sinä, poikaseni, et näy halveksivan hienohelmoja.