— Eikös hän ole sievä tyttö, vai? kysyi Gitrac hilpeästi. Ja hauska hän on!… Kaikki häntä huvittaa. Sitte hän on ainakin tuore, maukas. Ei ole pidelty.
— Uskon sinua! sanoi Bourdois. Siinä iässä se jo olisi ihmeellistä.
Joka tapauksessa hän on vähän liian nuori.
Hän väritti vähäisellä moitteella viimeiset sanansa; mutta hänen äskeinen siveellinen paheksumisensa ei tärisyttänyt häntä enää, tavannut kun hän oli tuossa irstailijassa vanhan koulukumppaninsa, Louis Gitrac'in, Joka oli aika vekkuli ja elostelija jo koulusta pitäen, mutta silti ylimalkaan kelpo poika.
Gitrac purskahti nauruun:
— Vähän liian nuori! Mutta hänhän, veli hyvä, on seitsemäntoista vanha! Laki ei ole kuin kolmetoista Ranskan nuorien ompelijattarien rakkausasioissa. Seitsemäntoista vuotta Parisissa ja muotiliikkeessä: se lasketaan kaksin kerroin, tiedätkös sen? Niin juuri. Koko joukko kolmenkymmenen viiden vuoden vanhoja maalaisia on varmaan paljon viattomampia, kun tuo pikku Zon oli, kun hänet tapasin viime viikolla hänen emäntänsä luona Cherche Midi kadun varrella.
— Viime viikolla! Ja nyt teillä jo on vakavat yhtymykset!
— Jo hitossa! Poikaseni, minä lähden ylihuomenna Brüsseliin syksynuutuuksia kaupittelemaan. Brüsselistä puikahdan Berliniin, Berlinistä Wieniin ja Buda-Pestiin; takaisin tulen vasta syyskuun alussa… Siinä minun elämäni… Ymmärrät siis, ettei minulla ole minuttiakaan hukattavana. Viime torstaina tämä nuori Thérèse avasi minulle oven emäntänsä luona; hän minua miellytti, pidätin häntä, sanoin hänelle pari kolme joutavaa sanaa. Näin, että se huvitti häntä. Tulin seuraavana päivänä jälleen; sain tilaisuuden antaa hänelle pikku lahjan, kahdenkymmenen francs'in sormuksen, ja sanoin odottavani häntä heidän neulomonsa ovella saman päivän iltana. Hän vastasi: "Ei vain Cherche Midin kadulla, muitten tähden. Barouillère kadun kulmassa .. puoli seitsemään mennessä. — Hyvä on!" Tavattiin määrätyllä ajalla: otan häntä ensin käsivarresta, suutelen hiuksia. Pyydän yhtymystä. Kieltäytyy… tahtoisi mieluummin ajella ulos kaupungista, mennä teatteriin j.n.e. Minä tunnustan sinulle, kaikki nuo väliasemat minua kiusaavat: tahdon päästä suoraa päätä määrääni. Vastasin siis, että suureksi mielipahakseni niillä ehdoilla en voinut tavata häntä enää, sillä minulla ei ollut käytettävänäni minuttiakaan, paitsi iltaa ja yötä, ja että lähden pois Ranskasta puoleksitoista kuukaudeksi. Hän vähän pahastuu, murjottaa, kaikki näyttää rikkoutuneen… Vaan kun hän huomaa päätökseni ja minun aikovan mennä, muuttaa hän mielensä, määrää minulle yhtymyksen tänne kello kolmeksi, lisäten, että koettaa päästä vapaaksi iltasella, mutta ettei voi sitä sanoa ennenkuin jälkeen puolisen. Ja nyt… Näithän hänet, vai? Hän on täydessä höyryssä: hän itse niin toimitti, että syödään päivällistä yhdessä tänä iltana ja että hän muka on oleva yötä Asnières'ssa kälynsä luona.
Bourdois kuunteli tätä kertomusta tarkkuudella ja hartaudella, johon liittyi uteliaisuutta ja aran vanhan pojan hyvätuulisuutta, toisen riihottomuuden herättämää, sekä vilpitöntä kiihtymystä menettelystä, jota hänen rehellinen mielensä ja siveellinen kasvatuksensa piti vääränä, Hän kaipasi tarkempaa selvitystä.
— Yötä Asnières'ssa. — Päivällisen jälkeen sinä siis saatat hänet hänen kälynsä luo?
Gitrac räjähti nauruun.