— Kuinka, intti Bourdois, lupasiko hän olla kanssasi aamuun asti?
— Ei hän minulle mitään luvannut, senkin hölmö sinä, enkä minä mitään pyytänyt. Mutta voithan kuvitella, että päivällisen jälkeen Champs-Elysées'lla, shamppanjaa juotuamme?… Mistä sinä olet kotosin, hä? ja mitä elämää sinä sitte Parisissa vietät? Luulisi, että olet vasta maalta tullut!
Bourdois ei vastannut mitään. Hän tunsi päätään kuumentavan; hän otti pois olkipyörylänsä päästään ja pani sen tyhjälle tuolille. Varjo alkoi jo laajeta, puoli bulevardia oli sen peitossa ja muutama kävelijä uskalsi jo lähteä liikkeelle. Raukea tuulenhenki liekutti telttakatoksen hetaleita.
— Alkaa olla parempi, sanoi Bourdois.
— Niin! Tuolla jo on muutamia pilvenhattaroita, vastasi Gitrac.
Huomenna saisi hyvinkin sataa.
— Ei se haittaisi!
Pitkän aikaa olivat toverukset vaiti ja katselivat, kuinka tämä rauhallinen Parisin soppi vähitellen vilkastui; Gitrac veti taskustaan esille kuperan, hopeaisen, jotensakin aistikkailla uudenaikaisilla koristeilla varustetun paperossikotelon ja ojensi sen avattuna Bourdois'lle, joka kieltäytyi; itse sytytti hän savukkeen.
Bourdois jatkoi:
— Ja kun olet lähtenyt Brüsseliin?
— Niin mitä?