— Eikä se ole nuoruuttakaan.
— Epäiletkö sanojani?
Bourdois teki liikkeen ikäänkuin heikosti puolustautuen, heikosti vastustaen.
— No! Tunnusta: pidätkö minua siis pelkkänä lavertelijana vain?
— Enpä, en.
— Kyllä, kyllä! Kuules sinä epäuskoinen! Mitä teet tänä iltana?
— Enpä mitään… tahi… samaa kuin tavallisesti… syön päivällistä
Lavennen luona ja pelaan biljardia kymmeneen asti.
— Etkö ole kutsuttu päivällisille, etkä ole kiinni missään päivällisen jälkeen?
— En.
— No, minä kutsun sinut sitte. Tule syömään päivällistä
Champs-Elysées'lle, kello kahdeksan, Zonin ja minun seurassani.