— Sinne matkustetaan Montparnassen asemalta. Pysähdytään Bellevue'n asemalle. Vaan sieltä on ajettava hevosella.
— Otetaan hevoset.
— No niin… ratkaisi Nukki kehoittavan vakuuttavalla tavalla, joka teki hänet niin kiehtovaksi… jos tahdotte… kymmenen tienoilla aamulla, ylihuomenna asemalla, likellä nostokonetta alaalla?
— Se on päätetty.
Hän hymyili täydellisesti. Hän oli nähtävästi tyytyväinen. Bourdois tunsi sydämessään kiitollisen hellyyden puuskan tuosta ilon ilmaisusta. Hän oli siis tyttöä miellyttänyt.
— Vaan nyt, sanoi Nukki, täytyy minun mennä.
— Ja minun myös, huudahti Zon. Hyvästi, herra. Vien teiltä terveiset
Gitrac'ille, eikö niin?
— Niin. Käyköön minua tervehtimässä palattuaan.
— Kyllä sanon hänelle. Näkemiin.
— Näkemiin.