"Mikä lie ilveilijä, keinottelija… Ne ne ovat vaarallisia, nuo!"
Ja vihoissaan siitä häiriöstä, minkä tuo julkea tuotti hänen ruoansulatukselleen, päätyi hän ajattelemaan muutamia rikoksellisia, kuuluisia naisuroita ja keikareita, niinkuin: Pranzinia, Gallayta, j.n.e.
Sillä välin jatkoi hän lukuaan niin kiihtyneenä, että tuskin käsitti lauseiden sisällyksen.
"Liiton kokous (niin sanottiin kirjoituksessa) pidettiin eilen Wagramin salissa. Paitsi kaasulaitoksen työväkeä, luvultaan noin viisisataa, oli noin satakunta sähkölaitoksen työmiestä saapunut kannattamaan niiden yhteis…"
Mutta hänen lukunsa keskeytyi, kun vastustamaton uteliaisuus herätti hänet hänen ehdottomasta välinpitämättömyydestään. Toiset ajokalut, yksinkertaiset ajurinrattaat, kuomi avattuna, pysähtyivät punaisen konevaunun eteen. Ihan nuori, hento, pitkä, kaunis tyttö, joka oli puettu mustiin, parisilaisen ompelijattaren arkipäiväiseen veikeään tyyliin, astui niistä alas. Hän oli todellakin ompelijatar, sillä kaksi hattukoteloa jäi päällekkäin rattaisiin. Kädet ojennettuina otti vaaleapukuinen tulokas vastaan tämän nuoren tytön.
— Kultani! Olin jo joutua epätoivoon. Tyttö vastasi hymyillen:
— Hirveästi olen saanut jouduttaa!… Tässä kuumassa emäntä on mahdottoman hidas. Hän ei ollut mitenkään saada nauhakoristetta viheriään hattuun, joka minun on vietävä Mathurinskadun varrelle. Jumala, kun janottaa… Onko se hyvää, tuo?
Hän istui, osottaen puoleksi tyhjennettyyn virvokejuomaan.
— Minä otan samaa.
Palvelija toi, kaikista vaiheista välinpitämättömän näköisenä, toisen lasin, toisen sitruunan ja annoksen jäätä. Ja pari veti tuolinsa lähemmäksi toisiaan, käyden puhelemaan matalalla äänellä. Bourdois, joka kuunteli, vaikka olikin tarkasti lukevinaan, erotti katkelmia heidän keskustelustaan.