— En muista.
— Marie Lamirault.
— Tuo tyttökö, joka aina on ystävänne Genesvrier'n kintereillä?
— Niin, sama tyttö, sanoin minä loukkaantuneena Clairmontin pisteliäästä äänestä. Hän on erittäin tarmokas ja kunnioitettava.
— Hänellä on avioton lapsi?
— On.
— Ihmeellinen tuttavuus teille, nuorelle tytölle.
— Maurice, sanoin tiukasti, te olette katkera ja pahansuopa. Pyydän teitä säästämään minua tuollaisilta pistopuheilta.
Hän alkoi selailla teosta, jonka olin jättänyt hänen kätensä ulottuville, sitten sulki hän sen nyrpeän ja halveksivan näköisenä. Rouva de Nébriantin kimakka ääni kuului eteisestä…
* * * * *