— Olisin ollut teidän suhteenne mahdollisimman välinpitämätön. Tämä on minun tapani koetella ystäviäni. Tiesin teidät erikoisen älykkääksi. En tiennyt, olitteko hyvä.
— Olenko hyvä?
— Alan toivoa, että niin on asian laita.
— Te toivotte ainoastaan?
— Kokemus on osoittava, mihin kykenette… Mutta ei, — sanoi hän, ikäänkuin jonkun vastustamattoman voiman pakoittamana — ei tarvita enää lisää todistuksia. Olen tänään hengessäni nähnyt teidät sellaisena, jollainen te kerran tulette olemaan…
Hän empi hetkisen ja jatkoi:
— Se näky oli minusta ihana.
Katselin häntä ja kaukaisen lampun hämärässä valossa olin näkevinäni, että tuo peloton mies vapisi. Samassa kuulin setäni huutavan:
— Hellé!
— Mitä haluatte, setä Sylvain?