Hän lisäsi vakavampaan sävyyn:
— Mitä tämä kaikki teitä liikuttaa, rakas Hellé! Rakastakaa minua samoin kuin minä rakastan teitä… Mitä siitä, jos minua ihaillaan, jos ihmiset etsivät seuraani ja kadehtivat minua, — sitä suurempi on iloni tuntea kuuluvani kokonaan teille.
XXIV.
Eräänä iltapäivänä odotin rouva de Nébriantia ja Mauricea. He olivat Auteuilistä löytäneet pienen talon, joka heitä kovin miellytti ja jota minun heidän kanssaan piti lähteä katsomaan.
Me emme voineet enää liikkua askeltakaan ilman tuota tuiki välttämätöntä paroonitarta, jonka sekaantuminen kaikkiin puuhiimme tuntui Mauricesta olevan aivan paikallaan. Kihlauksemme jälkeen tämä huomasi, kuinka sopimattomalta saattaisi näyttää, että minä nuorena, tuskin täysi-ikäisenä tyttönä asuin yksin, poistuin milloin ja minne halusin, otin vastaan — Lampérier ja Grosjean parat! — vanhojapoikia. Hän ei uskaltanut lähteä ulos kanssani peläten saattavansa minut huonoon valoon, ja rouvat Marboy ja de Nébriant, jotka hyväksyivät hänen varovaisuustoimenpiteensä, työntäytyivät lakkaamatta meidän väliimme. Turhaan vakuutin heille, että minä välitin vähät ranskalaisista ennakkoluuloista, että en ollut riippuvainen muista kuin itsestäni, että osasin kyllä jo käyttää järkeäni; siitä huolimatta he koettivat tyrkyttää minulle omia mielipiteitään, taistella muka luonnottoman kasvatuksen turmiollisia seurauksia vastaan. Heidän minua vastaan tähtäämiensä pikku huomautusten kärki ylti setäänikin asti ja usein olin vähällä antaa sanan sanasta, viitata esimerkkeihin heidän omasta maailmastaan, tavanomaisten periaatteitten mukaan kasvatettuihin nuoriin tyttöihin, jotka sovinnaisen kuoren alla salaa vehkeilivät kaikenlaista ja harjoittivat melkein peittelemätöntä kuhertelua. Minun elämäni oli kirkas ja suora niinkuin sielunikin ja minun oli vaikea alistua valvonnan alaiseksi, joka minua loukkasi.
Senjälkeen kun minut oli esitetty markiisitar de X:lle ja kreivitär de Z:lle, oli minun täytynyt muuttaa kaikki elämäntapani. Mielialani, jopa rakkautenikin kärsi siitä. Olin kuin ulkoilmakasvi, joka oli suljettu keinotekoiseen ilmastoon, keinotekoisen auringon lämmitettäväksi. Ja mieleni teki sanoa Clairmontille: »Täällä ei ole minun paikkani. Menen naimisiin teidän kanssanne, mutta en kaikkien näiden ihmisten kanssa, jotka näyttävät olevan teidän eroamattomia seuralaisianne. Me hukkaamme parhaan osan elämäämme kuuntelemalla joutavuuksia, pakoittaen itsemme pingoitettuun seurusteluun meille kaukaisten ihmisten kanssa. Eläkäämme omaa elämäämme, jättäkäämme turha lörpöttely niille, joilla ei ole sen tärkeämpää tehtävää ja olkaamme oma itsemme, eikä ainoastaan herra ja neiti se ja se, joksi me olemme muuttuneet.»
Minun ei aina onnistunut salata kärsimättömyyttäni. Maurice oli siitä ihmeissään; hän vaati selityksiä, ja hauskasti alkanut yhdessäolo päättyi riitaan. Me erosimme melkein vihamiehinä. Sovinto seurasi kyllä pian; mutta minä tulin aina murheelliseksi huomatessani Mauricessa jonkunlaista luonteenheikkoutta, arvostelukyvyn horjuvaisuutta, vastahakoisuutta selvittämään mielipiteitään ja määräämään oma kantansa. Jollei hänessä olisi ollut tuota selittämätöntä viehätysvoimaa, henkevyyttä ja hivelevää suloutta, jollei hänen lahjakkuutensa ja nuori maineensa olisi häikäissyt silmiäni, olisinkohan voinut olla huomaamatta, nyt jo, sitä kuilua, joka erotti sielumme, kuilua, johon rakkautemme saattoi vajota?
Maurice oli minulle sanonut tulevansa ennen rouva de Nébriantia. Hän saapui hyvissä ajoin Rue Palatinelle ja kuvaili laajalti taloa, jota meidän oli mentävä katsomaan.
— Olen varma siitä, että tuleva asuntonne tulee teitä miellyttämään, sanoi hän. Se loistaa kuin korukalu keskellä vihreää vehmautta valkoisine kiviseinineen ja punaisine tiilikattoineen. Ainoastaan kaksi kerrosta. Alhaalla suuri ja pieni salonki, ruokasali, josta tullaan pyöreään kasvihuoneeseen. Ensimmäisessä kerroksessa makuuhuoneet, biljardi, minun työhuoneeni. Korkeammalla on vielä joitakuita huoneita, joiden käytön saatte itse määrätä… Tulevalla viikolla alamme puuhata huonekalustoa.
— Sallitte kai minun säilyttää muutamia näistä huonekaluista, joita serkkunne nimittää romuksi?