27 luku.
Hyve, hyve, sanon minä, Cajus Fannius ja sinä Qvintus Mucius, sekä yhdistää ystävyysliitot että kannattaa ne: sillä siinä on asiain sopusointuisuus, siinä lujuus, siinä vakavuus. Ja kun tämä on tullut näkyviin ja osoittanut valonsa ja saman huomannut ja oppinut tuntemaan toisessa, niin lähestyy se ja ottaa vuorostaan vastaan sitä, mitä on toisessa; josta niiden kesken olkoon rakkaus (= amor) eli ystävyys (= amicitia) syttyy ilmituleen. Molemmat nim. tarkoittavat samaa, mutta rakastaa on sama, kuin valita juuri sen, jota tahtoo rakastaa, ilman minkään puutteellisuuden vaikutuksesta ja hyötyä etsimättä, joka kuitenkin puhkeaa taimelle ystävyydestä, vaikkapa sitä oletkin vähemmän tavoitellut.
101. Tämän hyväntahtoisuuden valtaamina rakastimme me nuorukaisina noita vanhuksia, Lucius Paulusta, Marcus Catonia, Cajus Gallusta, Publius Nasicaa, Tiberius Gracchusta, Scipionimme appiukkoa; tämä näkyy vielä enemmän yhdenikäisten kesken, esim. minun ja Scipionin, Lucius Furiuksen, Publius Rupiliuksen ja Spurius Mummiuksen välillä. Me vanhukset taas vuorostamme tunnemme mielihyvää nuorukaisten kunnioittavasta rakkaudesta, niinkuin esim. teidänkin, ja Qvintus Tuberonin osoittamasta; minä puolestani iloitsen myös suuresti nuorukaisen Publius Rutiliuksen ja Aulus Berginiuksen likeisestä tuttavuudesta. Ja koska meidän elämämme ja luontomme tarkoitus on niin järjestetty, että toinen elin-aika meille alkaa, niin on todellakin erittäin suotavaa, että samanikäisten keralla, joiden kanssa on ikäänkuin kilpakentälle laskettu, niiden samojen kanssa voisi kilparadan päätöpatsaan luo, niinkuin sanotaan, saapua.
102. Mutta kun inhimilliset asiat ovat katoovaisia ja lakastuvia, niin on meidän aina hankittava joitakuita, joita rakastaisimme ja jotka meitä rakastaisivat; sillä rakkauden ja hyväntahtoisuuden poistettua katoaa kaikki elämän suloisuus. Minulle todellakin Scipio, vaikka hän on temmattu pois äkisti, elää kuitenkin ja on aina elävä, sillä minä rakastin sen miehen hyvettä, joka ei ole sammunut. Eikä hän ainoastaan ole minun silmieni edessä, joka sain aina olla sen kanssa yhteydessä, vaan myös jälkeentuleville on se oleva kuuluisa ja mainio. Ei kukaan ole koskaan hengessänsä tai toiveissaan ottava tehtäväksensä mitään suurempaa asiata, ilman ettei hän luule olevan hänen muistonsa ja kuvansa asetettava eteensä.
103. Minulla todettakaan ei ole kaikista niistä asioista, joita minulle joko onni tai luonto on jakanut, mitään, jota voisin verrata Scipionin ystävyyteen. Siinä oli minulla yhtäpitäväisyys yleisissä asioissa, siinä neuvoa yksityisissä asioissa, siinä virkistys, täynnä hauskuutta. Koskaan en minä loukannut häntä pienimmässäkään kohdassa, sen verran, kuin itse voin huomata; en kuullut häneltä itse mitään, jota en olisi tahtonut: yksi sama oli kotomme, sama elanto ja vieläpä yhteinen; eikä ainoastaan sotapalvelus, vaan matkatkin ja maa-elämä yhteiset. 104. Sillä mitä minun tarvitsee sanoakaan meidän harrastuksistamme tutkia ja oppia aina jotakin, joissa me siirtyneinä pois kansan silmistä kulutimme kaiken aikamme? Mutta näiden asioiden muisteleminen ja muisto jos olisi hävinnyt yhdessä hänen kanssansa, niin en minä millään muodolla voisi kestää erittäin ystävyyntyneen ja rakastavan miehen kaipausta. Mutta ne eivät ole haihtuneet, vaan pikemmin elpyvät ja vaurastuvat minun ajattelemisestani ja muistannastani; ja jos ne minulta kokonaan riistettäisiinkin, niin tuottaisi kuitenkin tämä minun ikäni minulle suuren lohdutuksen. Sillä minä en saata enää liian kauvan olla tässä kaipauksessa; mutta kaikkien, mitkä ovat lyhyt-aikaisia, tulee olla kärsittäviä, vaikkapa olisivat suuriakin.
Tämä minulla oli ystävyydestä sanottavaa. Mutta teitä kehoitan minä, että hyveen, jota paitsi ystävyyttä ei voi olla olemassa, niin suuri-arvoisena, ettei, tätä lukuun ottamatta, ole mitään oivallisempaa, kuin ystävyys.
Selityksiä.
1. Auguri, latinaksi augur, uris (vanhempi muoto myös auger), enteiden selittäjä, ennustaja; augurien arvossa pidetyn pappiskunnan jäsen. Vert. Ciceronin "amplissimi sacerdotii collegium".
Pontifex, lat. pontifex, ficis = Romalainen ylimmäinen pappi, joka valvoen piti huolta jumalanpalveluksesta ja papistosta. Heidän esimiehensä on pontifex maximus. Sen arvo oli suuri ja vaikutus lavea.
2. Tribuni, lat. tribunus, i (nimitys johtuu sanasta tribus = kolmas osa Roman kansasta, sittemmin kansan osake, ruoti) = tribuskunnan eli ruodin esimies. Myöhemmin oli tribunia useanlaisia, esim. rahastontribuni, tribunus aerarii, sotatribuni, tribunus militum, sitte vielä kansantribunit, tribuni plebis, rahvaan suojelijavirkamiehet; valittiin ensi kerran 494 e.Kr.s., consulien rinnalle valvomaan kansan etuja, alussa luvultansa kaksi, myöhemmin useampia. Kansantribuneilla oli varsinkin kansan ja ylimmysten välisissä asioissa suuri vaikutusvalta.