7. "Vieläpä, jos vastaisten ihmisten jälkisuku mielisi herkeämättä jättää jälkeläisilleen jokaisen meikäläisen maineen, jonka se on perintönä saanut isiltään, niin emme kuitenkaan vedenpaisumusten ja maailmanpalojen takia, joitten välttämättömästi pitää tapahtua määräaikana, voisi saavuttaa pysyväistä kunniata, saatikka sitten ikuista. Vaan mitä hyötyä sinulla on siitä, että ne, jotka myöhemmin syntyvät, sinusta puhuvat, kun eivät ne sitä tee, jotka ennen sinua ovat syntyneet? — nämä eivät olleet harvemmat luvultaan ja olivat varmaan paremmat ihmiset — varsinkin kun juuri niistä, joille nimemme saattaa kuulua, ei yksikään kykene muistissaan käsittämään edes yhtä maailmanvuotta. Ihmiset tosin tavallisen käsityksen mukaan määräävät vuodenajan yksinomaan auringon, se on yhden ainoan tähden kiertokulun perusteolla, mutta kun kerrassaan kaikki tähdet ovat palautuneet siihen kohtaan, mistä kerran ovat lähteneet, sekä pitkien välimatkain perästä aikaansaaneet saman koko taivaan aseman, niin silloin voidaan tätä todellakin nimittää vuoden kiertokuluksi; tuskin uskallan sanoa, montako ihmissukua siihen sisältyykään. Sillä vasta silloin kuin aurinko, niinkuin se kerran muinoin ihmisille näytti pimenevän ja sammuvan, kun, näette, Romuluksen sielu kohosi juuri näihin avaruuksiin, vasta silloin kuin aurinko samalta puolelta ja samaan aikaan toistamiseen on pimennyt, saatat pitää maailmanvuotta täydellisenä kaikkien taivaankappalten ja tähtien palattua lähtökohtaansa. Tiedä, ett'ei kahdeskymmenes osakaan tuommoisesta vuodesta vielä ole suoritettu. [Maailmanvuosi n. 12000 vuotta.]
"Siksipä, joll'et toivo mitään paluuta tähän paikkaan, johon suurten, eteväin miesten koko pyrkimys kohdistuu, kuinka vähäinen onkaan sitten tuo maine ihmisten keskuudessa, mikä saattaa ulottua tuskin yhden vuoden pikkuosan yli? Niin ollen, jos tahdot kohottaa katseesi ylöspäin sekä pitää tätä asuinsijaamme ja ikuista kotipaikkaamme silmämääränäsi, et saa turvautua yleisön puheisiin etkä panna elämäntoivoasi maallisiin palkintoihin. Omilla viehätyksillään vetäköön nimenomaan hyve sinut todelliseen kunniaan, kaikki tuommoinen puhe taasen rajoittuu näkemiesi seutujen ahtaisiin aloihin eikä koskaan kenestäkään ole ollut ikuinen: se häviää ihmisten kuoltua ja katoaa jälkeläisten unohdettua."
8. Kun hän tämän oli lausunut, vastasin: "Tosiaan Africanus, jos nyt isänmaataan hyvin palvelleilla on ikäänkuin ura avoinna päästäkseen taivaaseen, tahdon nyt vielä paljoa virkeämmin ponnistaa niin suuren palkinnon toivossa, vaikka lapsuudesta asti olen astunut isäni ja sinun jälkiäsi enkä mainettanne pilannut." Ja hän jatkoi: "Ponnista sinä sekä ole vakuutettu siitä, ett'et sinä ole kuolevainen, vaan tämä ruumiisi: sillä ethän ole se, minkä tuo muotosi osoittaa, vaan kunkin ihmisen sielu sepä on ihminen eikä se muoto, mikä sormella saatetaan näyttää. Tiedä siis että olet jumala, jos muuten se on jumala, joka meissä elää, tuntee, muistaa, joka niin johtaa, ohjaa ja liikuttaa sitä ruumista, jonka johtoon se on asetettu, kuin tuo korkein jumala tätä maailmaa; ja niinkuin se on iankaikkinen jumala, joka liikuttaa osaltaan katoavaista maailmaa, niin ikuinen sielu liikuttaa heikkoa ruumista.
"Sillä se, mikä aina liikkuu, on ikuinen; mikä taasen liikuttaa jotakin toista ja mikä itse joutuu liikkeelle toisen vaikutuksesta, lakkaa välttämättömästi elämästä, kun liikunto lakkaa. Ainoastaan se, mikä itsestään liikkuu, ei konsanaan myöskään lakkaa liikkumasta, koska se ei konsanaan jätä itseään. Vieläpä on se muille liikkuville olioille liikunnon lähde ja alkusyy. Alkusyy taasen on alkuperää vailla, sillä alkusyystä ovat peräisin kaikki, itse alkusyy taas ei saata mistään muusta syntyä; eihän se olisi mikään alkusyy, mikä toisaalta aiheutuisi. Mutta jos se ei milloinkaan ala, ei se myös milloinkaan lopu. Sillä jos alkusyy häviää, se ei uudelleen synny toisesta eikä itsestään luo jotain toista, jos välttämättömyyden pakosta alkusyystä kaikki alkaa. Siitä seuraa että liikunnon alkusyy johtuu siitä, mikä juuri itse itsensä liikuttaa; se taas ei saata syntyä eikä liioin kuolla, tahi muuten täytyisi koko taivaan sortua kokoon ja koko luomiston pysyä paikallaan eikä saavuttaa mitään voimaakaan, jonka vaikutuksesta se uudelleen joutuisi liikkeelle."
9. "Kun siis on ilmeistä että se on ikuinen, mikä itsestään liikkuu, kukapa kieltää että tänlainen luonto on annettu sieluille? Eloton on, näette, kaikkinainen olio, mikä joutuu liikuntoon ulkonaisesta vaikutuksesta; mikä taas on elävä olento, se kulkee sisäisestä ja omasta liikutuksestaan. Tämähän on sielun omituinen luonnonlaatu ja olemus; jos se on ainoa kaikista olioista, mikä itsensä liikuttaa, niin se varmaan toiselta puolen ei ole syntynyt ja toiselta puolen on ikuinen.
"Käytä sinä tätä sielua mitä jaloimpiin toimiin! jaloimmat taasen ovat ponnistukset isänmaan hyväksi, ja sielu, mikä niihin on käytetty ja rasitettu, liitelee nopeammin tähän asuinpaikkaamme, omaan kotisijaansa. Ja se tekee tämän pikemmin, jos se silloin, kuin se on ruumiiseen suljettu, kohottautuu ylöspäin sekä sen ulkopuolella olevaa tarkkaillen mikäli mahdollista erottautuu ruumiillisuudesta. Sillä niiden sielut, jotka ovat antautuneet ruumiin nautintoihin sekä ikäänkuin tekeytyneet sen palvelijoiksi ja aistillisten, nautintoja noudattavien himojen vaikutuksesta loukanneet jumalain ja ihmisten oikeuksia, ajetaan ruumiista päästyään maan ympäri eivätkä palaja tähän paikkaan, ennenkuin ovat kuljeskelleet hätyytettyinä useita vuosisatoja."
Hän poistui luotani, minä taasen heräsin unestani.
End of Project Gutenberg's Scipion unennäkö, by Marcus Tullius Cicero