"Ostaa, ostaa! Mutta mitä te olisitte sillä tehnyt?"
Henri Deslois silitti tuolini selkänojaa ja vastasi:
"Olisin siellä asunut, niinkuin Punainen Hannu."
Hra Alphonse alkoi kävellä edes takaisin uunin edessä. Hänen kasvonsa olivat keltamullan karvaiset; kädet olivat housuntaskuissa, ja jalat nousivat niin vikkelästi maasta, kuin olisi hän nykinyt niitä nuorasta molemmin käsin.
Sitte hän nojausi pöytään vastapäätä meitä, katseli meitä kumpaistakin erikseen ja sanoi kiiluvin silmin, rajusti nytkäyttäen yläruumistansa eteenpäin:
"No niin, myynyt minä sen olen, ja sillä hyvä!"
Tätä seuranneen hiljaisuuden kestäessä kuului huoneeseen, kuinka valkea tamma kuopi kynnystä, ikäänkuin isäntäänsä kutsuen.
Henri Deslois kääntyi ovelle, mutta läheni sitte jälleen minua, ottaakseen maasta ompelukseni, joka oli huomaamattani luisunut käsistäni.
Hän suuteli sisartaan ja sanoi hyvästiksi, minuun katsoen:
"Huomiseen asti!"