Hän kirkui sitä yhä kovemmin ja kovemmin, ja joutui pian kerrassaan suunniltaan. Silmänvalkuaiset punertuivat, ja hän kohotti kätensä lyödäkseen minua.

Minä väistin nopeasti, peräytyen tuolini taakse.

Rouva Deslois kompastui tuoliin, joka keikahti kumoon, ja hänen täytyi pidellä kiinni pöydän laidasta, jott'ei olisi kaatunut.

Hänen käheät huudahduksensa pelottivat minua.

Tahdoin poistua liinavaatehuoneesta; mutta hra Alphonse oli asettunut oven eteen ikäänkuin vartioimaan, ja niin jäin minä seisomaan pöydän taakse vastapäätä rouva Desloisia.

Hän puhui nyt tukahtuneella äänellä, soperrellen sanoja, joiden sisältöä en tajunnut. Huomasin vain, että niissä oli jotakin raakaa. Vihdoin hän taukosi, huudettuaan minkä jaksoi:

"Minä olen hänen äitinsä, kuuletteko?"

Hra Alphonse tuli taas minun luokseni ja sanoi, tarttuen käsivarteeni:

"Kuulkaahan nyt minua."

Minä irtauduin työntämällä hänet takaisin ja juoksin ulos.