"Sisar Marie-Aimée ei ole enää täällä."
Kuulin sen kyllä, mutta en sitä sen enempää tarkannut. Kaikki oli kuin unta, jossa tulee kokeneeksi mitä ihmeellisimpiä tapauksia, jotka sitte eivät herätä vähintäkään kummastusta.
Katselin hänen valkeata silmäänsä ja sanoin yksinkertaisesti:
"Minä tulen tänne takaisin."
Hän salpasi portin ja jätti minut seisomaan katoksen alle, mennen itse ilmottamaan johtajattarelle Hän palasi sanoen, että johtajatar tahtoi puhutella sisar Désiréetä ennen kuin vastaanottaisi minut.
Kellon kilahtaessa Kaunosilmä sitte nousi, viitaten minua seuraamaan.
Taas oli alkanut sataa lunta.
Johtajattaren luona oli melkein pimeätä.
Ensi alussa en muuta nähnyt kuin pihisevän pystyvalkean loimun.
Johtajattaren ääni sai minut katsomaan likemmä. Hän sanoi:
"Olette siis tullut takaisin?"