Kun minä en vastannut, jatkoi hän:
"Et taida tietääkään, että on santarmeja, jotka tuovat karanneita pikku tyttöjä takaisin?"
Minä vastasin:
"Minä tahdon mennä katsomaan sisar Marie-Aiméeta."
Hän kysyi:
"Oletko siis meidän luonamme onneton?"
Minä vastasin taaskin:
"Minä tahdon mennä katsomaan sisar Marie-Aiméeta."
Hän ei nähtävästi ymmärtänyt, vaan pitkitti kysymyksiänsä, mainiten nimeltään jok'ainoan talon asujan, saadakseen tietää, kuka oli minulle antanut valittamisen aihetta. Mutta joka kerralla oli vastaukseni sama.
Lopulta hän menetti kärsivällisyytensä, kohottausi suoremmaksi ja sanoi: