"Heh-heh, on se huoletonta tuon joukottoman olento, ei ole kuka siinä edes terhentäisi, ole pitkin tahi poikki." Se oli Filemonin tavallista kehumista. Filemoni oli vanhapoika.
"Ota terhentäjä."
"Heh-heh, vai terhentäjä. Sitä tässä leivällä elättämään. Tuota tuossa olen usein mietiskellyt", hän raapaisi korvallistaan, "että eikö tuo liene enemmän nurinkurinen järjestelmä, että otapas vieras ja elätä se. Ja minkätähden pitää minun se elättää? Heh-heh, jonkin joutavan tähden, vennonvierasta — elätä koko ikäsi."
Lois-Liena oli tullut tupaan ja käteltyään vieraan tervetulleeksi ehätti jo keskeyttämään Filemonia:
"Ei se Vilemooni raskisi."
"Ei se raskisi, eikä se synnillisyyttä sinne asti laskisi. Mitä? On se niitä miehiä miehikseen."
"Olipas nuorena ollut", härnäsi Lienakin vieraan vuoksi.
"Mitä oli ollut, sanoppas?"
"Vaimopuuhissa vaan."
"He-hee, päässähän se lienee pyörinyt ennen minullakin joku ajatus, mikä lienee pyörinyt."