"Ja kun ihminen kuolee, tulee se enkeliksi", sanoi Karoliina jo rohkeammin. "Kaikki ihmiset, jotka ovat hyviä, tulevat enkeleiksi."
"Niin", sanoi Kallekin ja nyökäytti totisena päätään.
"Syövätkö taivaassa sokeria", kysyi nuorin Iida.
"Syövät", sanoi Kalle.
"Mistä sinä tiedät", kysyi pappi.
"Minä näin", vakuutti Kalle. "Näin, kun Jumala astui kivikkoahoa, eikä tukistanut minua. Vaan enkelilläpä oli suuri sokeriastia kädessä ja kun se söi, tukisti Jumala."
Kalle väänsi kasvojansa, niinkuin häntä olisi tukistettu.
"Eipäs", sanoi Karoliina.
"Tukisti, se on vihainen."
"Kalle on nähnyt unta", sanoi pappi.